Viinialueelle

29.9. Monterey-Sonoma
Heräsimme jälleen aikaisin aamulla, edessä olisi neljän tunnin ajo Sonomaan. Sonoma sijaitsee San Franciscosta pohjoiseen noin tunnin ajomatkan päässä.


Ajomatka oli suurimmaksi osaksi moottoritietä, päätimme ohittaa San Franciscon itäpuolelta, Oaklandin kautta. Enpä olekaan ennen ajanut seitsenkaistaisella tiellä! Kyllä maalaispoikaa välillä hirvitti varsinkin, kun kehumani Lumian HEREn navigointi hieman takelsi. Navigaattori nimittäin neuvoi ryhmittymään oikealle, kun oikeasti pitäisi ryhmittyä kolmannelle kaistalle oikealta, joka olikin hetken päästä tien jakauduttua se ensimmäinen kaista oikealta. Selvästi selostettu vai mitä?
No kerran kurvasin harhaan mutta äkkiä päästiin takaisin suunnitellulle reitille. Reitillä oli ajomatkan ensimmäinen tietulli, siltatulli. Motarilla kannattaa muuten olla tarkkana. Kaistalla voi nimittäin olla pudonneita taakkoja tai isoja renkaan palasia. Yhden kerran jouduin väistämään jotain ihmeellistä pudonnutta putkinippua! Onneksi näitä isojen kaupunkien motareita oli vain tämä osuus, Phoenix onnistuttiin väistämään ohitustiellä. No Los Angelesin pohjoisosassa Hollywoodiin ajaessa oli myös aika haipakkaa.

Saavuimme Sonomaan puolen päivän tienoilla ja huoneemme oli valmiina, kiva! Kamat huoneeseen ja lounaalle. Kävelimme tien yli Big Bear Dineriin. On näillä mahtipontisia nimiä. Ruoat kitusiin ja parin korttelin päässä olevaan keskustaan. Ja kylläpä olikin mukava paikka. Viinitilojen ja tuottajien maisteluhuoneita ympäriinsä. Sonoma viinialueena on pienempi kuin kuuluisampi ja isompi Napa, joka sijaitsee naapurissa.


Kävelimme summassa ensimmäiseen maisteluhuoneeseen. Homma toimii niin, että viinitalolla on ns. tasting menu tai pari, johon kuuluu 4-5 viiniä. Hinta on 15$/ menu ja viiniä kaadetaan lasiin todellakin vain noin sentti/lasi. Toisessa käymistämme paikoista sai viinit valta itse. Sonoman viinit näyttivät olevan hintavia! Kaupassa halvinkin alueen viini oli 12$+ verot/pullo. 25-50$/pullo näytti olevan normihintaa. Siis kalliita ainakin itselleni, Alkon kyykkyviinien vankkumattomalle ystävälle. Kyykkyviinithän ova huokeita alimmilla hyllyillä olevia Alkon viinejä.
Kävimme vielä yhdessä maistelutilassa nauttimassa ihan lasilliset paikallista punaviiniä.
Kuvia sieltä täältä keskustaa.






Saimme vihjeen, että kaupungin pienessä keskuspuistossa kaupungintalon ympärillä olisi illalla Farmers Market bändeineen kaikkineen. Kuulimme lisäksi, että iltaan kuuluu pikniktoimintaa. Suunnistimme siis kauppaan hankkimaan piknikjuotavaa eli tottakai paikallista viiniä. Kuulemamme mukaan Sonoman kaupungintalon puisto on harvoja yleisiä puistoja Usa:ssa, jossa saa nauttia julkisesti alkoholia. Illasta tuli taas yksi hauska kokemus. Mennessämme puistoon oli tunnelma jo kohonnut "kaakkoon", bändi alkoi soittaa ja sadat ihmiset, perheet, vanhat ja nuoret nauttivat tunnelmasta (ja ruoasta sekä viineistä) Kaikenlaisia ruokakojuja oli kymmeniä. Saimme piknikviltin naapurissa istuneelta herralta, jonka vaimo ei ollutkaan päässyt paikalle. Höpötin neljän rouvan kanssa, joita kutsuin ladyiksi jolloin he ilmoittivat olevansa puumia remakan naurun kanssa. Rouvat olivat kaikki varmaan yli 70 vuotiaita. Yksi heistä oli ollut naimisissa tanskalaisen miehen kanssa joten sain treenata myös tanskanalkeita. Mahtavaa porukkaa!
Kaupungintalo ja puistoa


Oma käsitykseni amerikkalaisista on muuttunut tämän kuukauden aikana. Joka paikassa ns. normiamerikkalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Kaikkia kunnioitetaan ja pummitkin kiittävät ja toivottavat hyvää päivää, vaikka ei rahaa antaisikaan. Toki olemme olleet vain muutamassa paikassa. Tässä maassa on paljon mälsää, mm. kodittomien määrä on hävytön. Mutta tässä maassa oman vähäisen kokemuksen jälkeen on paljon hyvää ja positiivista. Vanha änkyräkin tässä pehmenee.

No niin, ilta päättyi aikanaan ja kivaa oli!

Cannery Row

28.9. San Luis Opisbo - Monterey
Heräsimme ennen kukonlaulua hämärissä ja ajoimme parin sadan metrin päähän Frankin Dineriin aamiaiselle. Täytetty sämpylä ja kahvi huiviin ja matkaan!

Kurvailimme pitkin ykköstietä ylöspäin kohti Montereytä. Tämä rantatie on muuten nimeltään Cabrillo Highway. Maisemat olivat taas hienoja vaikka ilma oli pilvinen. Olimme välillä pilvien korkeudella ja välillä melkein meren pinnalla. Upea tie ajaa! Jossain oli nähtävästi Porsche -autojen kokoontumisajo, vastaan tuli hirvittävä määrä eri-ikäisiä ja mallisia Saksan ihmeitä. Myös Ford Mustang -autoja tuli paljon vastaan. Mukavat maisemat.


Pysähdyimme kahville Big Suriin, joka on jonkin matkaa Montereystä alaspäin. Paikka näytti olevan retkeilijöiden suosiossa. Hieno paikka, metsää ja vuorta.


Matkalla näimme muuten mm. seeproja! Piti hieraista hieman silmiä mutta totta se oli, siellä ne laitumella seista tököttivät.

Ennen Montereytä ajoimme Carmelin pikkukaupungin kautta. Pysähdyimme Clint Eastwoodin omistamalla tilalla, jossa on pieni, todella suosittu ravintola ja hotelli. Tilan mailla näytti olevan ainakin lampaita. Sankaria itseään ei näkynyt tilalla mutta itse kaupungilla Clinttejä tuli vastaan ainakin kuusi kappaletta. Kertonee kaupungin ikäjakaumasta. Ajoimme pitkin kaupungin rantaa, jossa oli kivan näköisiä taloja vieri vieressä.
Clintin ravintola ja tilaa kuvissa




Carmelista ajoimme perille Montereyn kaupunkiin rantojen kautta. Kurvasimme myös ennen motelliin kirjautumista John Steinbeckin kunniaksi nimetyn Cannery Row -kadun kautta. Steinbeckin tarina julkaistiin 1945 ja jo 1953 katu nimettiin tarinan mukaan. Ja kaikkihan muistavat, että kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä "Torstai on toivoa täynnä". Alueella on toiminut kalapurkittamoja mutta nykyään alue on valjastettu huveille. Lukemattomat ravintolat, kaupat, hotellikin on, ovat valloittaneet vanhat purkittamo-/ tehdasrakennukset.
Heitimme kamat motelliin ja suunnistimme Illaksi takaisin Cannery Rown syövereihin. Mukava päivä ja ilta!

Matka jatkuu pohjoista kohti

27.9. Mandalay Bay, Oxnard-San Luis Opisbo

Päätimme lähteä matkaan seuraavana aamuna kiirehtimättä ja auto kääntyikin tielle vasta kynmmenen maissa hyvän itsetehdyn aamiaisen jälkeen. Lähetin vielä lähtiessä talon emännälle viestin: "Elvis has left building" ja vastaus tuli heti hyvän matkan toivotuksin. Avaimet vielä lockboxiin ja baanalle.
Ykköstietä oli kiva ajella, liikenne oli sopivan soljuvaa. Pysähdyimme ennen Santa Barbaraa Gabrillo East Beachilla katselemassa maisemia. Rannalla oli kohtuullisesti porukkaa, peliporukoita, perheitä, isovanhempia lapsenlapsineen ja me. Mukavaa sunnuntaimeininkiä. Kuvassa pelataan frisbeellä amerikkalaista futista tai sen tapaista.


Matka jatkui ylöspäin. Matkalla pysähdyimme Lomboc nimisessä paikassa pikalounaalle. Kentucky Fried Chicken ei jättänyt jälkipolville kerrottavaa, heikko esitys. Teimme vielä pikapysähdyksen Pismo Beachilla, joka näytti olevan rantakirppuautojen luvattu vuokrauspaikka.

Saavuimme San Luis Opisboon vähän ennen kolmea. Huoneet eivät olleet valmiina, joten suunnistimme autolla tiedustelemaan kaupungin keskustan menoa. Jopas olikin iloinen yllätys. Todella kiva pieni keskusta, nyt täynnä sunnuntaimenoa. Heitimme kamat "Batesmotelliimme" ja suunnistimme keskustaan.

Oluen ystäville myös tämä alue tarjoaa paljon. Pieniä panimoita on useita alueella ja mekin kävimme yhdessä. Kiva kaupunki!






Vielä loppuun kuva motellistamme, sen vastaanotosta. Vastaanotossa oli elokuvista tuttu monimurhaajan näköinen tyyppi. Pitänee naulata ovi kiinni yöksi... Ei vainkaan siistit huoneet, ihan hyvä majapaikka yöksi.


PS. Harmittaa, että ei ole toista kuukautta aikaa koluta näitä Kalifornian pikkupaikkoja, tosi kivaa meininkiä! Aina ei voi voittaa...

Rentoa rantaelämää

26.9. Mandalay Beach, Oxnard
Päivä alkoi rennosti aamiaspöydässä. Ei ollut kiire mihinkään. Asunnossa oli pyykinpesumahdollisuus, jota käytimme hyväksi. Pyykit koneeseen.


Vaatehuoltohommien jälkeen lähdimme talsimaan rannalle. Valtavan pitkä hiekkaranta ilman ihmisiä! Turhaan ei vuokraemäntämme kirjoittanut, että paikka on "under radar" ja ymmärrän kyllä, sellaisena minäkin haluaisin sen säilyttää. Lähempänä puoltapäivää alkoi tulla muutamia ihmisiä rannalle, jokunen picnicporukka ja lapsiperheitä. Erikoista! Hieno tyhjä ranta. Mitenhän tämä on pysynyt tällaisena?


Rantahommien ja pikku painajaisten jälkeen hyppäsimme iltapäivällä autoon ja ajoimme venesatamaan syömään. Satamassa näytti olevan ns. normaalijengin veneitä, ei mitään ökyjahteja, ainakaan tuossa osassa satamaa missä olimme. Menimme syömään asuntomme datakansiossakin suositeltuun The Italian Job -ravintolaan. Siisti paikka todella hyvä ruoka. Ei ihan halpa paikka mutta hintansa väärti. Itse otin kalaa, vaimo hummeriraviolia ja kaverit lasagnea.


Hyvän ruoan jälkeen kävimme kotimatkalla vielä The Bottle Shop -nimissä kaupassa, joka oli normijuomien lisäksi täynnä mikropanimoiden tuotteita. Ostin pullon tummaa olutta. Mukava nähdä, että täällä lännessäkin on alettu enemmän ja enemmän tajuta muittenkin oluiden kuin Budwaiserin makua. Tai eihän Bud ole olutta...


Klo on nyt illalla 6PM ja lähdemme vielä rantaan katsomaan löytyykö laskeva aurinko sieltä. Ilma mukavat 24C. Tällä lailla täällä hidastellaan. Tähän voisi vaikka tottua. Huomenna kohti San Luis Opisboa.

Edit: Aurinko laskee. Oli hieno hetki. Kuva vahvasti väritetty.

Rannikolle!

25.9. Hollywood-(Santa Monica Pier)-Mandalay Beach, Oxnard

Aamupuuro kitusiin ja matkaan. Ajoimme tarkoituksella Sunset Boulevardia pitkin emmekä menneet isommalle tielle. Heti Hollywoodista lähdettyä kaupungin vaihduttua West Hollywoodiin ja siitä Beverly Hillsiin ympäristö muuttui kuin taikaiskusta siistimmäksi. West Hollywoodissa ajoimme ketjukahvilan ohi, josta astui juuri ulos Anthony Bourdain! Aivan varmasti tai sitten salattu identtinen kaksoisveli.
Beverly Hills näytti olevan puistomainen kaupunginosa täynnä valtavien pensasaitojen ja muurien takana olevia omakotilinnoja.


Beverley Hillsin puistoja


Suunistimme kohti länttä Santa Monican laiturille. Olimme sen verran aikaisin paikalla, että auton sai itse laiturille parkkiin. Parkkimaksu 3$/alkava tunti, ei paha. Oli mukavan leppoisaa, kun ihmisiä ei ollut vielä paljoa kansoittamassa laituria. Otimme pakolliset kuvat Route 66 kyltin alla, haukkailimme meri-ilmaa ja joimme aamukahvit. Taas piti tuijottaa "regular" kokoista kahvimottia, joka vastaa Suomen pannullista.
Kuva laiturin päästä


Jatkoimme pian matkaa, nyt siis kohti pohjoista 1 tietä myöten. Liikkeellä oli paljon myös pyöräporukkaa, eikä ihme, varmasti mukava tie ajaa kiemurrellen Tyynen meren rantaa. Ilman lämpötilakin kohtuullinen 24C.


Saavuimme Oxnardiin Mandalay Beachille hieman puolen päivän jälkeen reissun toiseen Airbnb -paikkaan. Olin viestitellyt paikkaa vuokraavan rouvan kanssa ja olimme saaneet luvan tsekkautua taloon jo puolelta päivin. Avaimet löytyivät hyvin kiitos hyvien ohjeiden ja asetuimme nopeasti taloksi. Paikassa oli hyvä ohjeistus talon toiminnallisiin yksityiskohtiin. Mahtavaa! Nyt meillä olisi käytössä koko asunto ja kyllä olikin mukava paikka ensi silmäyksellä. Pieni takapiha grilleineen ja rantaan parin minuutin kävely. Päätimme heti pitää amerikkalaiseen tyyliin ja perjantain kunniaksi BBQ partyt. Kauppaan siis ja sieltä mukaan aamiaistarvikkeiden lisäksi salaattiainekset, valtavat possun lihapalat ja juomaa. Ilta olikin yksi mukavimmista reissulla.





Lopuksi rantakuva, meidän asunto on näiden takana

Hollywood Boulevard, tähtiä, saastaa ja kurjuutta

24.9. Palm Springs - Hollywood
Ohjastimme auton aamutuimaan kohti Hollywoodia. Tarkoitus oli ajaa Mulholland Drivea katsomaan HOLLYWOOD -kirjaimia. Sinne siis. Rasittavan moottoritieajon, johon kuului muutama ruuhkassa seisominen, saavuimme tien alkun ja ei muuta kuin kiemurtelemaan ylös tietä. Tovin aikaa pyörittyämme ylös tulimme näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät LA downtowniin. Paikalta vei portaat ylös toiselle paikalle, josta oli näkymä The Kirjaimille.


Tarkoitus oli ollut ajaa vielä lähemmäs kirjaimia mutta eipäs viitsitty lähteä kurvailemaan vaan kiemurreltiin Mulholland Drive alas ja majoitukseen.

Yön yli majaksi oli vuokrattu Airbnb -sivun kautta studio neljälle. Siis yksi pienehkö huone. Tilaa ei ollutkaan kuin juuri nukkumiseen mutta tämä olikin tarkoitus, nukkua yön yli ja jatkaa matkaa. Studio oli Hollywood Boulevardilla, tähtien kadulla.


Kamat huoneeseen ja kadulle talsimaan muiden turistien joukkoon. Kävelimme kiinalaiselle teatterille katsomaan starojen betoniin valettuja käden- ja jalanjälkiä ja sieltä Hootersiin syömään ja tuijottamaan muita juttuja.




Tällä kadunpätkällä oli eniten kodittomia ja huumesekoilijoita mitä olen missään maailmalla nähnyt. Porttikongissa tyyppi piikitti itseään, kun turistit kävelivät viiden metrin päästä ohi. Likainen, paskainen ja murheellinen katu.


Airbnb -varaus toimi hyvin, majoittajalta tuli ohjeet mistä saa avaimen ja muita majoitukseen liittyviä juttuja mailina pari päivää ennen majoitusajankohtaa. Avaimen sai lukitusta boksista talon takaa ja huoneessa oli parkkilupa viereiselle parkkipaikalle. Lisäksi Airbnb:ltä tulee muistuksia usein majoittumisesta. Toimiva juttu!

Yöllä kuului kadulta hirveä älämölö joka jatkui pitkälle yöhön. Hyvin valvotun yön jälkeen oli siis aika suunnata Oxnardiin, ylös tietä nro 1, Santa Monica Pier:in kautta.

Vielä pari kuvaa kadulta.
Liberace, vanha limanuljaskakin oli nimenä tähdessä.


Showtime, ei menty...

Osavaltiosta toiseen

23.9. Tucson, AZ - Palm Springs, CA
Lähdimme aikaisin aamusta liikkeelle Tucsonista. Tulossa oli autoreissun pisin ajo, reilu 600 km. Lähdimme painamaan kohti Phoenixia mutta ovelasti kurvasimme ennen kaupunkia vasemmalle ja ohitimme kaupungin länsipuolelta. Liikenne sujui jouhevasti. Ainoa tuska oli pitkät suorat. Ja sitä suoraa sitten riittää! Ohi vilisi myös Tombstone -jutussa mainitsemani Punavyö -kirjojen paikannimiä: Salome Road, Harquahala vuoret jne. Kyllä riitti lystiä!


Tulimme Kaliforniaan jonkinlaisen ihme tullin läpi. Siinä äijät vain huitoivat jatkamaan matkaa.


Perille seuraavaan kohteeseen Palm Springsiin saavuimme hyvässä ajassa, matkaan meni noin 7 tuntia, joka sisälsi pikaisen lounaan Taco Bellissä. Jätimme yhden matkalaisen ennen majapaikkaan ajoa, yllätys, paikkakunnan ilmailumuseoon. Muut ajoimme majoitukseen eli paikkaan nimeltä Casa Cody.

Ilmeni, että paikan oli perustanut Buffalo Billin serkkutyttö ja olipa paikassa yöpynyt muuan Charles Chaplin niminen henkilö.


Tosi mukava paikka! Matalia yksikerrostaloja ja muutama uima-allas puutarhoineen. Kävin hakemassa ilmailumuseokävijän ja samalla haimme takeaway evästä ja juomaa retkelle motellin puutarhaan uima-altaan vierelle. Ilta meni mukavasti höpöttäessä ja kerratessa retkeämme. Limet sai suoraan kättä kurkottamalla puusta.


Illan päätti automaattikastelulaite joka yllätti meidät klo 23. kastelemalla vielä paikalla olijat. Siihen olikin hyvä lopettaa iltamat. Lämpöä oli muuuten Palm Springsiin ssapuessa sellaiset kivat 38C. Tiistaille luvattiin 42C! Onneksi siinä vaiheessa olimme pakenemassa Hollywoodiin.

Casan hyvä aamiainen tarjottiin puutarhan reunalta


Casa Codyssa huomasi, että Tucsonin hotellissa oli ollut todella huono sisäilma. Tukkeutunut nenä aukesi ja toimi nyt aivan erilailla. Allergista ei ole muuten haitanneet kokolattiamatot ollenkaan koko reissulla paitsi mainitussa Tucsonissa.
Loppuun vielä suttuinen puutarha/uima-allakuva.

Luurankokanjonin kautta Tombstoneen

22.9. Tucson
Päivän ohjelmassa oli ajo legendaariseen Tombstonen kylään katsomaan mitä on jäljellä 1880 -luvun kaupungista.


Ikäiseni vanhat äijät muistavat kaupungin Simo Penttilän Punavyö -sarjasta. Punavyön seikkailut tapahtuvat Tombstonessa ja lähiympäristössä. Punavyöhän asui Luurankokanjonissa ja siitä tämän päivän otsikko. Oikeasti ajoimme puolentoista tunnin matkan moottoritietä ja valtatietä myöten eikä suinkaan Mutapuron kautta Murhapurolle, kuten eräässä Punavyö-kirjassa.
Kaupunkihan on myös tuttu, tottakai, OK Corralen taistelusta 26.10.1881, jossa Wyatt, Virgil, Morgan Earp ja Doc Holiday ampuivat Ike Clantonin neljän hengen rosvojoukosta kolme. Ike Clanton jäi henkiin. OK Corralen räiskimisestä on tehty muistaakseni montakin elokuvaa. Punavyö - kirjan kuva netistä.


Saavuimme Tombstoneen kymmenen maissa ja aloitimme kaupungin kierroksen hienosta kotiseutumuseosta, jossa oli paljon henkilöhistoriaa, asiakirjakopioita ja tavaroita kaupungin perustamisesta ja historiasta.


Museossa oli museoituna mm. piirikunnan viranomaisten työhuoneita ja oikeussali. Myös pihalla oli katsottavaa, hirttolava ym. rekvesiittaa. OK Corralen rytäkästä, joka muuten oli kestänyt 30 sekuntia, oli myös paljon asiaa.




Hyvä ja informatiivinen paikka!

Sitten siirryttiin tapahtumapaikoille, jotka on tänä päivänä valjastettu showbisnekselle. Tosin jenkkimittakaavassa hyvin vaatimattomalle. Yksi katu kylästä on suljettu liikenteeltä. Kadulla patsastelee OK Corralen hahmoja ja aina määrätyin väliajoin on jossain syrjäkadun perällä maksullinen show. Ei menty. Otin kuitenkin muutaman kuvan kadulta.




Kadun varrella oli kippoloita ja liikkeitä. Kävimme haukkaamassa palaa Isonenä Katen baarissa, joka näyttikin olevan legendaarinen paikka. Mm. Merle Haggard ja John Wayne olivat paikassa käyneet.
Poislähtiessä poikkesi vielä puolet porukasta kaupungin hautausmaalla.

Mukava päiväretki Tucsonista, aikaa meni matkoineen noin 6 tuntia.

Illalla kävimme vielä vaimon kanssa vanhassa Tucsonissa syömässä meksikolaisruokaa ravintolassa nimeltä La Cocina. Ravintolan pihassa toimii käsityöläiskommuuni. Tosi kiva paikka, vähän hippimeininkiä. Ja loistavaa, huokeaa ruokaa!

Huomenna startataan sitten matka kohti Kaliforniaa. Laitetaanpa soimaan elokuvasta Paint Your Wagon Lee Marvinin hieno Wandrin' Star.

Tässä vielä Tombstonen kyltti.

Ilmailua maan pinnalla.

21.9. Tucson
Heräsimme aamulla reippaina sateiseen Tucsoniin. Ilma oli harmaa ja vettä tuli valtavasti. Lämpötila kuitenkin inhimilliset 24C. Uutisista näimme, että olimme tulleet vuoriston yli Tucsoniin ikään kuin viime hetkellä, ihmisiä varoitettiin tulvista ja mutavyöryistä ympäri Tucsonia ja erityisesti vuorilla.

Majapaikan aamiainen oli hyvä, jopa puuroakin olisi saanut. Iso kaveri edelläni oli ladannut lautaselleen 6 muffinsia ja leivän. Siinäpä aamiainen! En seurannut varoittavaa esimerkkiä.

Päivän ohjelmaan oli otettu vierailu Pima Air & Space -museossa ja lentokoneiden "hautausmaalla" ilmailumuseon naapurissa sijaitsevassa USAn ilmavoimien Davis-Monthan Air Force -tukikohdassa.
Lähdimme ajamaan kohti museota, ajomatka kesti noin puoli tuntia hotellilta.

Museo on yksityinen ja se ylläpitää yli 300 ilma-aluksen kokoelmaa hangaareissa ja ulkona kentällä. Muutakin katsottavaa alueella on. Kuvissa pohjakartta ja huono panoraama ulkoa.




Ostimme siis myös liput lentotukikohtaan tehtävään bussikierrokseen. Tälle kierrokselle lippuja ostettaessa tarkastettiin ID, suomalainen ajokortti kävi hyvin. Bussiin noustessa ID tarkastettiin toisen kerran. Tukikohtaan tullessa oli kuvaaminen ehdottomasti kielletty mutta tarkastuspisteen jälkeen sallittu.
Johan olikin paikka! Mieletön määrä koneita! Kentällä oli varastoituna mm. yli 150 C-130 kuljetuskonetta! Alue ei olekaan loppusijoitus koneille vaan hyvinkin aktiivinen paikka. 20% koneista otetaan joskus uusiokäyttöön. Lisäksi koneiden osia myydään ja ostetaan. Alla muutama kuva alueelta, bussista otettuna.




Tukikohdassa työskentelee yli kymmenentuhatta henkeä, joka kertoo hieman missä mittakaavassa toimitaan. Ja siis tämä koneiden "hautausmaa" juttu on vain pieni osa tukikohdan toimintaa. Taivaalla jyrisi jatkuvasti A-10 rynnäkkökoneita vierailumme ajan.

Takaisin museoon. Hangaareissa oli vapaaehtoisia eläkeukkoja opastamassa ihmisiä, opastettuja kierroksia tehtiin myös. Kaikin puolin jännä paikka mikäli ilmailu kiinnostaa. Ilmakin kirkastui iltapäiväksi. Meillä meni koko retkeen hyvinkin 5 tuntia. Alla muutama räpsy.