2.10. Kotiin
Tässä istun enkä muuta voi. Melkein kuukauden reissu on kohta ohi. Odotellaan koneen lähtöä New Yorkiin ja sieltä Helsingin kautta kotiin. Vaihtoajat ovat ns. /ceestä, odotusta on paljon. San Franciscosta lähdön aikaisti lentoyhtiö, joten kykimme Nykissä aika tovin. Aina ei voi voittaa.
New Yorkissa viikko oli lyhyt aika. Tekemistä ja näkemistä olisi hirveästi. Metrokortti on ehdoton hankinta. Sen avulla on helppoa liikkua ympäriinsä. Helikopterilento pitkin Manhattania, hinnasta huolimatta, on mahtava kokemus. Broadway -show, mikä tahansa, on myös hieno kokemus. Mikäli ei ole käynyt Manhattanilla, pelkästään rakennusten bongailu on hauskaa. Kannattaa seurata sosiaalista mediaa mitä kaupungissa tapahtuu, voi löytää itsensä vaikka mistä. Siis "be social"!
Autolla ajoa täällä lännessä tuli 2500 mailia. Päivämatkat pysähdyksineen olivat parista tunnista seitsemään tuntiin. Polttoaineeseen meni rahaa noin 270 taalaa. Autona meillä oli GMC Terrain SUV, 2,4 litran VVT moottorilla, tilaa oli neljälle hyvin. Tankkaaminen kävi yleensä niin, että käveli sisään bensiksellä, jätti Visakortin kaniin ja pyysi avaamaan pumpun. Sitten sisälle ja maksu kortille. Tämä siksi, että automatti kysyy 5 numeroista pin - tunnusta.
Alamo vuokraamolla homma toimi hienosti. Auton vuokraus Las Vegasissa kävi fiksusti ja nopeasti, palautus San Franciscossa kesti noin 15 sekuntia eli auton skannaus, sukunimen kysyminen ja kuitin tulostus. Auto maksoi noin 50 euroa/päivä.
Rahaa syömiseen voisi varata aamiaiseen noin 10$ pv ja normipurilaisateriaan 20$. Muutaman kerran söimme vähän hienommin, 50-60$/lurjus. Nämä siis vaan suuntaa antavia hintoja, mikäli jotain kiinnostaa. Halvimmillaan aamiainen oli banaani kaupasta 19c ja kahvi motellin automaatista ilmaiseksi. Suomesta voi ottaa kertapuuroannoksia muutaman mukaan hätätila-aamiaiseksi. Tippaamiseenkin tottui äkkiä, ihan toimiva systeemi.
Ruoasta muuten, että ainakin itselleni tuli aika äkkiä valkoinen leipä/mössö/ranskalaiset annos täyteen. Aika monessa paikassa sai vaihdettua hamppariannoksen ranskikset salaattiin tms. Suurin osa aamiaisdinereitten annoksista on sellaisia, jotka voi jakaa. Puuroakin eli "oatmeal" sai aamiaiseksi jossain. Monesti tuli syötyä salaatti, joka on sitten myös yleensä valtava. Tiedoksi kavereille, että laihduin kuukauden reissulla pari kiloa, jota en olisi uskonut. Paras hampurilaisateria koko reissulla oli Las Vegasin Heart Attack Grillin annos ja tien päällä pelkkä purilainen Seligmanissa Delgadillos Snowcapissa.
Visakortti toimi 99% joka paikassa. Olisiko ollut 1-2 paikkaa, jossa ei korttia voinut käyttää. Käteistä ei kannata ottaa hirveitä määriä mukaan.
Monissa kaupoissa on vastaavasti kuin suomessa monella tuotteella ns. etukorttihinta, kassalla kysytään onko etukorttia. Kannattaa kysyä miten saa etukortin käyttöön heti ko ostoksiin. Ainakin Kaliforniassa Von's kauppaketjussa säästi oikeasti paljon, kun otti kortin käyttöön.
Vaatteiden pesu ja kuivaus on kätevää itsepalvelu kolikkopesuloissa, 4 taalaa koneellinen pesuaineineen ja kuivareineen.
Missään ei tuntunut turvattomalta, paitsi Hollywood Boulevardilla illalla. Ihmiset kaikkialla olivat tosi mukavia, virkansa puolesta ja muutenkin.
Huippupaikkoja oli paljon. Kaupungeista/kylistä New York, siis Manhattan, Las Vegas, Flagstaff, San Luis Opisbo, Sonoma ja San Francisco olivat mielestäni parhaita, varsinkin pikkupaikat ja ihmiset niissä olivat aivan huippuja. Paikkoja minne ei tarvitse mennä enää ovat Washington DC, Tucson, Hollywood. Varsinkin Hollywood Boulevard oli niin hanurista kuin olla ja voi.
Hienoja kerran elämässä kohteita oli paljon, varsinkin Monument Valley oli todella hieno.
Aikataulut pitivät hyvin kutinsa. Kukaan ei sairastunut pahemmin, mitä nyt jotain flunssaa ja muutamaa nirhaumaa lukuunottamatta.
MUTTA, nämähän ovat vain yhden tontun mielipide. Mene itse katsomaan. Ota paljon rahaa mukaan.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, olen kirjoittanut tätä iPadilla välillä vähän haastavissa tilanteissa. Todellinen syy on tietysti se, että keskikoulussa kielioppi(kin) jäi vähän sivuosiin. Kuvien lisääminenkin on ollut oma hommansa, toivottavasti niistä on ollut iloa vähän. Valokuvat on otettu Lumia1020 kännykällä.
Kiitokset matkakumppaneille, vinkeistä kiitokset kavereille ja tuttaville. Kiitokset myös amerikkalaisille, potuttaa lähteä kotiin.
Kiitos teille lukijoille, blogia on luettu mm. Puolasta ja Montenegrosta muista paikoista puhumattakaan, yli 2000 kertaa.
Loppu
perjantai 2. lokakuuta 2015
Turistin päivä San Franciscossa
1.10. San Francisco
Olimme varanneet "Early bird" tiketit ensimmäiseen Alcatrazille menevään laivaan klo 8.45. Talsimme hotellilta laiturille 33, jolta laivat lähtivät. Ei muuta kuin jonoon Amerikan malliin eli pari rouvaa oli tarkastamassa lippuja siis peräjälkeen jonka jälkeen he kovasti käskien paimensivat ihmisiä. Olo oli kuin olisit ollut menossa suorittamaan tuomiota saarelle. Saarella kuulema käy 5000 ihmistä päivässä, joten tuo ensimmäinen laiva oli ihan hyvä idea. Matka kesti jonkun minuutin.
Purkauduimme laivasta ja rannalla oli henkilö kertomassa saaren käytäntöjä. Lavalle tuli myös vanhempi herrasmies, joka oli ollut vankina saarella. Hän möi omaa kirjaansa saaren myymälässä. Sitten mentiin kiertämään. Oli aikamonen nousu sellirakennukseen, joka sijaitsi saaren päällä. Kierrokselle sai äänioppaan, kuulokkeista kuului sekä vankien että vartijoiden opastusta kustakin paikasta. Oli ihan kiinnostava kiertää saari ja rakennukset ja kuulla vähän juttuja saaresta.
Kiinnostavin juttu kuitenkin oli, että intiaanit olivat vallanneet saaren 1969 ja pitäneet sitä hallussaan melkein kaksi vuotta. Valtaamisesta oli alkanut ns. amerikan intiaanien herääminen vaatimaan oikeuksiaan. Valtaus oli päättynyt liittovaltion seriffien toimiin. Tulolaiturilla ja muuallakin näkyi vielä jälkiä ko ajasta.
Saarella meni parisen tuntia. Hyppäsimme laivaan ja ajoimme rantaan.
Pikaisen hotellilla käynnin jälkeen sitten alkoi lysti. Kävelimme lähellä olevalle Cable Car linjan päätepysäkille ja ostimme liput, a 17$, jolla sai rajattomasti ajaa San Franciscon julkisissa kulkuvälineissä päivän ajan. Rälläsimme elokuvista tutuilla avo kaapelivaunuilla ympäri keskustaa koko päivän pysähdellen siellä täällä.
Vaunujen kuljettajat ja rahastajat olivat hauskaa, välitöntä sakkia. Kuvassa yhden vaunun rahastajarastavaari
Lopuksi hyppäsimme pois Lombard -kadun kiemurakohdassa ja kävelimme lähelle hotellille. Laitoimme vielä kyydistä pois hypätessä hyvän kiertämään ja tyrkkäsin lippumme hämmästyneelle nuorelle parille, jotka olivat nousemassa vaunuun. Kysyin toki ensin, oliko heillä lippuja? Ei ollut, joten liput kouraan saatteella "unlimited rides today". Nuoret olivat ihan riemuissaan, mukavaa.
Illalla kävelimme vielä reilun kilometrin päähän ohjaaja F.F. Coppolan kahvila Zoetropeen syömään. Otimme pitsaa, joka oli hyvää kuin mikä. Ja hintavaa. Palvelu sen sijaan oli ihmeen hidasta. Meidät pöytään ohjannut kaveri oli opiskellut tv:stäkin tutun tanssija/opettaja Jukka Haapalaisen kanssa joskus jossain. Luonnehti herraa sanalla "hilarious".
Tilasimme myös tottakai pöytään pullon Coppolan viiniä. Selvisi myös, että Coppolan nykyään omistaman viinitilan perustaja oli 1800- luvun lopulla suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum, jonka ansiosta Napa Valley viinit olivat alkaneet kukoistaa.
Kuvassa talo, jossa kahvila sijaitsee
Alueella, jossa kahvila sijaisee, oli paljon italialaisia ravintoloita sekä epämääräisiä luukkuja nimeltään mm. Mona Lisa 3 ja Sin City jotain. Vaimo ei päästänyt tutkimaan ko baareja, joten kävelimme nukkumaan.
Mukava päivä. Aamulla liikkeelle klo 8.00 ja hotellille illalla 22.00, siinäpä mittaa turistin päivälle!
Olimme varanneet "Early bird" tiketit ensimmäiseen Alcatrazille menevään laivaan klo 8.45. Talsimme hotellilta laiturille 33, jolta laivat lähtivät. Ei muuta kuin jonoon Amerikan malliin eli pari rouvaa oli tarkastamassa lippuja siis peräjälkeen jonka jälkeen he kovasti käskien paimensivat ihmisiä. Olo oli kuin olisit ollut menossa suorittamaan tuomiota saarelle. Saarella kuulema käy 5000 ihmistä päivässä, joten tuo ensimmäinen laiva oli ihan hyvä idea. Matka kesti jonkun minuutin.
Purkauduimme laivasta ja rannalla oli henkilö kertomassa saaren käytäntöjä. Lavalle tuli myös vanhempi herrasmies, joka oli ollut vankina saarella. Hän möi omaa kirjaansa saaren myymälässä. Sitten mentiin kiertämään. Oli aikamonen nousu sellirakennukseen, joka sijaitsi saaren päällä. Kierrokselle sai äänioppaan, kuulokkeista kuului sekä vankien että vartijoiden opastusta kustakin paikasta. Oli ihan kiinnostava kiertää saari ja rakennukset ja kuulla vähän juttuja saaresta.
Kiinnostavin juttu kuitenkin oli, että intiaanit olivat vallanneet saaren 1969 ja pitäneet sitä hallussaan melkein kaksi vuotta. Valtaamisesta oli alkanut ns. amerikan intiaanien herääminen vaatimaan oikeuksiaan. Valtaus oli päättynyt liittovaltion seriffien toimiin. Tulolaiturilla ja muuallakin näkyi vielä jälkiä ko ajasta.
Saarella meni parisen tuntia. Hyppäsimme laivaan ja ajoimme rantaan.
Pikaisen hotellilla käynnin jälkeen sitten alkoi lysti. Kävelimme lähellä olevalle Cable Car linjan päätepysäkille ja ostimme liput, a 17$, jolla sai rajattomasti ajaa San Franciscon julkisissa kulkuvälineissä päivän ajan. Rälläsimme elokuvista tutuilla avo kaapelivaunuilla ympäri keskustaa koko päivän pysähdellen siellä täällä.
Vaunujen kuljettajat ja rahastajat olivat hauskaa, välitöntä sakkia. Kuvassa yhden vaunun rahastajarastavaari
Lopuksi hyppäsimme pois Lombard -kadun kiemurakohdassa ja kävelimme lähelle hotellille. Laitoimme vielä kyydistä pois hypätessä hyvän kiertämään ja tyrkkäsin lippumme hämmästyneelle nuorelle parille, jotka olivat nousemassa vaunuun. Kysyin toki ensin, oliko heillä lippuja? Ei ollut, joten liput kouraan saatteella "unlimited rides today". Nuoret olivat ihan riemuissaan, mukavaa.
Illalla kävelimme vielä reilun kilometrin päähän ohjaaja F.F. Coppolan kahvila Zoetropeen syömään. Otimme pitsaa, joka oli hyvää kuin mikä. Ja hintavaa. Palvelu sen sijaan oli ihmeen hidasta. Meidät pöytään ohjannut kaveri oli opiskellut tv:stäkin tutun tanssija/opettaja Jukka Haapalaisen kanssa joskus jossain. Luonnehti herraa sanalla "hilarious".
Tilasimme myös tottakai pöytään pullon Coppolan viiniä. Selvisi myös, että Coppolan nykyään omistaman viinitilan perustaja oli 1800- luvun lopulla suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum, jonka ansiosta Napa Valley viinit olivat alkaneet kukoistaa.
Kuvassa talo, jossa kahvila sijaitsee
Alueella, jossa kahvila sijaisee, oli paljon italialaisia ravintoloita sekä epämääräisiä luukkuja nimeltään mm. Mona Lisa 3 ja Sin City jotain. Vaimo ei päästänyt tutkimaan ko baareja, joten kävelimme nukkumaan.
Mukava päivä. Aamulla liikkeelle klo 8.00 ja hotellille illalla 22.00, siinäpä mittaa turistin päivälle!
Jokilaivajatsia San Franciscossa
30.9. Sonoma-San Francisco
Lähdimme ajelemaan Sonomasta rauhassa kiirettä pitämättä kohti San Franciscoa. Ajoaika olisi vain tunti. Pääkin tuntui hieman hutjulle, johtui varmaan edellisillan Farmers Marketin päähän menneestä tunnelmasta?
Saavuimme San Franciscoon tyylillä Golden Gate -sillan yli. Hämmästelimme, kun siltatullia ei ollutkaan. Edit: tulli on kuulema elektroninen, en tiedä miten vuokraamojen autot sen maksavat. Edit edit: Siltatulli maksoi 11,20 USD, sen oli Alamo veloittanut Visalta. Kaarsimme sillan yli ja heti sillan kupeessa olevalle näköalapaikalle, jossa tuijottelimme sateista siltaa tuhannen kiinalaisen kanssa. Ripisteli nimittäin hieman vettä. En olisi osannut ennen reissua millään yhdistää San Franciscoa ja vesisadetta. No ne helteet olivat muualla. Sade kyllä hellitti muutaman tunnin päästä ja koko loppuaika oli kivaa suomaista kesäilmaa.
Näköalapaikalta kaarsimme toiselle puolen siltaa rannalle, jossa lisäksemme oli muutama kalanarraaja. Rannalta oli hieno näkymä sillalle. Rannalta lähdimme navigaattirin opastamana kohti Twin Peaksia, josta tietomme mukaan olisi hieno näkymä kaupungin yli. Muutaman hetken päästä kurvailimmekin kukkulalle eikö tieto ollut väärä. Hieno näkymä, kannattaa käydä! Kuvia ei kannata laittaa, koska ilma oli suttuinen. Ohessa kuitenkin tiekyltistä kuva. Se varmaan ilahduttaa lukijaa...
Twin Peaksilta asetimme navigaattorin osoitteeksi Lombard Streetin länsipään. Sieltä ajaessa tulisi kuulema sellaiset mutkat vastaan, että alta pois. Kyllä! Kannattaa ajaa! Kurvatessamme muiden autojen kanssa kukkameren poikki alas katua meitä kuvasi taas noin tuhat kiinalaista. Kävelimme myöhemmin kadun sen kohdan alas, siitä myöhemmin.
Edit: Lombard on ollut kuulema poikki sieltä täältä kesän aikana. Asukkaat ajavat läpiajokieltoa kadulle, ymmärrän kyllä.
Lombardin jälkeen kaarsimme ihan vieressä olevaan hotelliimme, San Remo hotelliin, joka olikin erikoisen kiva paikka. Kuulimme, että alakerran italialaisessa ravintolassa olisi jokilaivajatsia ym. kivaa soittava kokoonpano illalla, joten varasimme oitis pöydän illaksi.
Auto läheiseen yleiseen parkkiin, 18$/24h, ja suihkuun.
Illalla laskeuduimme alas ravintolaan. Ihan huippupaikka! Tarjoilijat ja edeskäypä olivat kuin Kummisetä elokuvasta. Ruoka ihan loistavaa ja orkesteri soitti kolme tunnin settiä, välillä solistina ihqu noin 80-vuotias rouva, jonka samettinen ääni sai meidät kolmekymmenluvulle. Bändi on joka keskiviikko soittamassa. Juttelimme yhden soittajan kanssa, joka sanoi olleensa Jim Jarmuschin kanssa tekemässä Helsinki Napoli All Night Long elokuvaan jotain, en saanut selvää oliko se musiikkia vaiko muuta. Herra oli sen verran liikuttunut soittamastaan musiikista.
Olipas mukava ilta, taas kerran! Niin, tuo ravintola on USA:n vanhin italialainen ravintola.
Lähdimme ajelemaan Sonomasta rauhassa kiirettä pitämättä kohti San Franciscoa. Ajoaika olisi vain tunti. Pääkin tuntui hieman hutjulle, johtui varmaan edellisillan Farmers Marketin päähän menneestä tunnelmasta?
Saavuimme San Franciscoon tyylillä Golden Gate -sillan yli. Hämmästelimme, kun siltatullia ei ollutkaan. Edit: tulli on kuulema elektroninen, en tiedä miten vuokraamojen autot sen maksavat. Edit edit: Siltatulli maksoi 11,20 USD, sen oli Alamo veloittanut Visalta. Kaarsimme sillan yli ja heti sillan kupeessa olevalle näköalapaikalle, jossa tuijottelimme sateista siltaa tuhannen kiinalaisen kanssa. Ripisteli nimittäin hieman vettä. En olisi osannut ennen reissua millään yhdistää San Franciscoa ja vesisadetta. No ne helteet olivat muualla. Sade kyllä hellitti muutaman tunnin päästä ja koko loppuaika oli kivaa suomaista kesäilmaa.
Näköalapaikalta kaarsimme toiselle puolen siltaa rannalle, jossa lisäksemme oli muutama kalanarraaja. Rannalta oli hieno näkymä sillalle. Rannalta lähdimme navigaattirin opastamana kohti Twin Peaksia, josta tietomme mukaan olisi hieno näkymä kaupungin yli. Muutaman hetken päästä kurvailimmekin kukkulalle eikö tieto ollut väärä. Hieno näkymä, kannattaa käydä! Kuvia ei kannata laittaa, koska ilma oli suttuinen. Ohessa kuitenkin tiekyltistä kuva. Se varmaan ilahduttaa lukijaa...
Twin Peaksilta asetimme navigaattorin osoitteeksi Lombard Streetin länsipään. Sieltä ajaessa tulisi kuulema sellaiset mutkat vastaan, että alta pois. Kyllä! Kannattaa ajaa! Kurvatessamme muiden autojen kanssa kukkameren poikki alas katua meitä kuvasi taas noin tuhat kiinalaista. Kävelimme myöhemmin kadun sen kohdan alas, siitä myöhemmin.
Edit: Lombard on ollut kuulema poikki sieltä täältä kesän aikana. Asukkaat ajavat läpiajokieltoa kadulle, ymmärrän kyllä.
Lombardin jälkeen kaarsimme ihan vieressä olevaan hotelliimme, San Remo hotelliin, joka olikin erikoisen kiva paikka. Kuulimme, että alakerran italialaisessa ravintolassa olisi jokilaivajatsia ym. kivaa soittava kokoonpano illalla, joten varasimme oitis pöydän illaksi.
Auto läheiseen yleiseen parkkiin, 18$/24h, ja suihkuun.
Illalla laskeuduimme alas ravintolaan. Ihan huippupaikka! Tarjoilijat ja edeskäypä olivat kuin Kummisetä elokuvasta. Ruoka ihan loistavaa ja orkesteri soitti kolme tunnin settiä, välillä solistina ihqu noin 80-vuotias rouva, jonka samettinen ääni sai meidät kolmekymmenluvulle. Bändi on joka keskiviikko soittamassa. Juttelimme yhden soittajan kanssa, joka sanoi olleensa Jim Jarmuschin kanssa tekemässä Helsinki Napoli All Night Long elokuvaan jotain, en saanut selvää oliko se musiikkia vaiko muuta. Herra oli sen verran liikuttunut soittamastaan musiikista.
Olipas mukava ilta, taas kerran! Niin, tuo ravintola on USA:n vanhin italialainen ravintola.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)