Lähdimme ajelemaan Sonomasta rauhassa kiirettä pitämättä kohti San Franciscoa. Ajoaika olisi vain tunti. Pääkin tuntui hieman hutjulle, johtui varmaan edellisillan Farmers Marketin päähän menneestä tunnelmasta?
Saavuimme San Franciscoon tyylillä Golden Gate -sillan yli. Hämmästelimme, kun siltatullia ei ollutkaan. Edit: tulli on kuulema elektroninen, en tiedä miten vuokraamojen autot sen maksavat. Edit edit: Siltatulli maksoi 11,20 USD, sen oli Alamo veloittanut Visalta. Kaarsimme sillan yli ja heti sillan kupeessa olevalle näköalapaikalle, jossa tuijottelimme sateista siltaa tuhannen kiinalaisen kanssa. Ripisteli nimittäin hieman vettä. En olisi osannut ennen reissua millään yhdistää San Franciscoa ja vesisadetta. No ne helteet olivat muualla. Sade kyllä hellitti muutaman tunnin päästä ja koko loppuaika oli kivaa suomaista kesäilmaa.
Näköalapaikalta kaarsimme toiselle puolen siltaa rannalle, jossa lisäksemme oli muutama kalanarraaja. Rannalta oli hieno näkymä sillalle. Rannalta lähdimme navigaattirin opastamana kohti Twin Peaksia, josta tietomme mukaan olisi hieno näkymä kaupungin yli. Muutaman hetken päästä kurvailimmekin kukkulalle eikö tieto ollut väärä. Hieno näkymä, kannattaa käydä! Kuvia ei kannata laittaa, koska ilma oli suttuinen. Ohessa kuitenkin tiekyltistä kuva. Se varmaan ilahduttaa lukijaa...
Twin Peaksilta asetimme navigaattorin osoitteeksi Lombard Streetin länsipään. Sieltä ajaessa tulisi kuulema sellaiset mutkat vastaan, että alta pois. Kyllä! Kannattaa ajaa! Kurvatessamme muiden autojen kanssa kukkameren poikki alas katua meitä kuvasi taas noin tuhat kiinalaista. Kävelimme myöhemmin kadun sen kohdan alas, siitä myöhemmin.
Edit: Lombard on ollut kuulema poikki sieltä täältä kesän aikana. Asukkaat ajavat läpiajokieltoa kadulle, ymmärrän kyllä.
Lombardin jälkeen kaarsimme ihan vieressä olevaan hotelliimme, San Remo hotelliin, joka olikin erikoisen kiva paikka. Kuulimme, että alakerran italialaisessa ravintolassa olisi jokilaivajatsia ym. kivaa soittava kokoonpano illalla, joten varasimme oitis pöydän illaksi.
Auto läheiseen yleiseen parkkiin, 18$/24h, ja suihkuun.
Illalla laskeuduimme alas ravintolaan. Ihan huippupaikka! Tarjoilijat ja edeskäypä olivat kuin Kummisetä elokuvasta. Ruoka ihan loistavaa ja orkesteri soitti kolme tunnin settiä, välillä solistina ihqu noin 80-vuotias rouva, jonka samettinen ääni sai meidät kolmekymmenluvulle. Bändi on joka keskiviikko soittamassa. Juttelimme yhden soittajan kanssa, joka sanoi olleensa Jim Jarmuschin kanssa tekemässä Helsinki Napoli All Night Long elokuvaan jotain, en saanut selvää oliko se musiikkia vaiko muuta. Herra oli sen verran liikuttunut soittamastaan musiikista.
Olipas mukava ilta, taas kerran! Niin, tuo ravintola on USA:n vanhin italialainen ravintola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti